Adultan tarun loppu

Vanhana adultalaisena rintaani viiltää laatimani otsikko. Käytinhän parhaat miehuusvuoteni pieneltä osaltani Adultan rakentamiseen. Aloitin Adultassa vuonna 1974 huhtikuussa 24-vuotiaana. Silloin haettiin Järvenpään Ammatilliseen Kurssikeskukseen (JäAKK) sähkö- ja metallialan ammatinopettajia. Hain Sisäjohtoasentajien opettajaksi, minut valittiin 9 hakijan joukosta. Tilanne oli uskomaton ja samalla pelottava, loppujen lopuksi erittäin haastava. Aloitimme aivan alusta, tyhjät, entisen Kyrölänkenkä Oy:n vapauttamat salit odottivat rakentamista. Ensimmäisenä tehtävänä oli uuden, vahvemman sähköliittymän rakentaminen. Tilasimme uuden pääkeskuksen ja piti aloittaa liittymäkaapelin kaapeliojan kaivuu. Koska aloitimme tyhjästä, toin kotoani lapion ja rautakangen. Taisi joku toinenkin tuoda joitain työkaluja. Rikoimme lattian rautakangella ja kaivoimme n. 1 metrin syvän ojan läheiselle pylväsmuuntamolle. Eli siitä se alkoi.
"Toisella kädellä" valitsimme työvoimaviranomaisten kanssa työttömiä hakijoita oppilaiksi, monet oppilaistamme oli vanhempia kuin minä. Lyhyesti sanottuna aloitimme känsäisillä käsillä jalon opetustyön. Historiikin kirjoitan myöhemmin, totean tässä vain tietyt pääkohdat.
Tuon alun jälkeen vuodet mylläsivät oppilaitoksesta sen Suomen suurimman aikuiskoulutuskeskuksen. Välillä nimi Keski-Uudenmaan Aikuiskoulutuskeskus (KuAKK), tilojen puolesta alkoi paisuminen jo 1970-luvun lopulla eri toimipisteisiin Järvenpäässä, Tuusulaan ja Keravalle.
Kurssinimikkeitä kasvoi kuin sieniä sateella, oli näitä mainittuja asentajia, sisäjohto-, teollisuussähkö- ja sähkölaitosasentajia, metallipuolella levyseppähitsaajia, sorvaajia ja jyrsijöitä. Sähköpuoli laajeni kodinkonekorjaajiin, kylmälaite- ja öljypoltinasentajiin, tuli ravintolaosasto Hyrylän Kaiffariin ja pian alkoi eri teknisten alojen piirtäjien koulutus jne.
Jo ensimmäinen rehtori Eino Pohjasaari oli innokas koulutuskeskuksen kehittäjä, pääsimme mukaan Ammattikasvatushallituksen (AKH) ryhmään laatimaan valtakunnallista oppimateriaalia, jossa olinkin monta vuotta. Pedagoginen minimipätevyyskin tuli hankittua, joka poisti 10% palkan vähennyksen.
Sitten 1980-luvulla pääsin opiskelemaan työajalla tietotekniikkaa. Kursseja käytiin Vaasan AKK:ssa aina 2 viikkoa kerrallaan. Muutenkin voi sanoa, että kaikenlainen alan koulutus oli suotavaa ja siihen pääsi helposti. Pian olin CAD-suunnittelun ammattilainen ja niinpä vuonna 1990 minut pyydettiin CAD-maahantuojalle kouluttajaksi. Siellä viihdyin puolitoista vuotta, kunnes minut "ostettiin" takaisin jo nimen vaihtaneeseen Keski-Uudenmaan Aikuiskoulutus keskukseen. Ideoin paljon ja monet ideoistani toteutettiinkin.
Mittavin idea oli elokuvakoulutuksen käynnistäminen Tuusulan Anttilan tilalla Alexis-nimellä, joka myöhemmin muutettiina nimeksi aRTO, joka tuli sanoista adultan Radio- ja TV-Opisto. Rehtori Simo Susiluoto mainitsi vihkiäispuheessaan, että nimeen vaikutti myös idean isän etunimi, tämä tietysti tuntui mukavalta.
Adultahan paisui sitten hurjaa vauhtia. Seurasin sitä myös hallintotasolla ollen opettajakunnan edustajana Adultan hallituksessa. Adulta nimestä väännettiin kättä, oli monia ehdotuksia, mm. Edusco, mutta asia ratkesi eräässä illanistujaisissa, kun työvoimahallinnon edustaja sanoi, että "Eduscosta me emme osta mitään kursseja, mutta Adultasta voidaan ostaa."
Olin ehkä liian aktiivinen ja innokas ajamaan henkilökunnan asioita hallituksessa, kun minut 2001 keväällä lomautettiin. Ainakin siltä tuntui, että määräys tuli ylemmältä taholta.
Sain heti työtä, ensin Helsingin tekniikanalan opistosta Paavo Rönkön myötävaikutuksella. Sitten minut kutsuttiin Invaliidisäätiön ammattiopistoon vuoden sopimuksella. Seuraavan vuoden (2002) keväällä, Adultasta soitettiin, että pitäisi tulla takaisin. Kerroin, että minulla on sopimus, jonka haluaisin viedä loppuun. Tämä ei käynyt päinsä, joten irtisanouduin Adultasta. Minulle pidettiin läksiäiset, mutta johtohenkilöstö ei katsonut asiakseen olla läsnä, vaikka olin palvellut Adultaa yli 25 vuotta. Muuten se oli mukava tilaisuus, jossa pidettiin koskettavia puheita työtovereiden taholta.
Viihdyin kohtalaisen hyvin Keskuspuiston ammattiopistossa (Invalidisäätiö) ja toimeni päättyi keväällä 2005 ja jäin sairaslomalle ja sitä kautta eläkkeelle.
Olen seurannut huolestuneella mielnkiinnolla Adultan viimeisiä aikoja. Rehtori Simo Susiluotokin on jäänyt eläkkeelle ja uudeksi toimitusjohtajaksi valittii Leena Sairo. Adulta sairastui Susiluodon viimeisinä vuosina mammuttitautiin ja se paheni uuden toimitusjohtajan myötä vakutuksella.
Väärinkäytöksiä on varmaan tapahtunut ja niistä vastuun pitäisi kantaa johtohenkilöt.
Nyt vain kävi niin, että syyttömiä rankaistiin ja syyllisiä palkittiin kultaisilla kädenpuristuksilla.
Ihmettelen suuresti Opetushallituksen toimintaa ja ennen kaikkea opetustarkastajan työmoraalia. Tuntuu siltä, että Adulta ajettiin tahallaan nurin antamalla tilanteen jatkua vuosia aina vain löylyä lisäten. Olisi luullut, että tarkastajallakin olisivat hälytyskellot soineet, mutta tämä vain työnsi lisää rahaa, kunnes sitten katsottiin, että Adulta on valmis kaadettavaksi. Nythän puhutaan noin 5 vuoden jaksosta, jolta rahaa peritään yli 30 miljoonaa euroa.
Jos olisin opetustarkastajan esimies, potkut tulisi välittömästi.
Mutta takana on voimia, joista ei ääneen puhuta. Keuda on himoinnut Adultaa vuosia ja nyt se saakin hyvin tuottavat, kunnialliset koulutukset itselleen.
Tässä Adultan kaatamisessa ei paljon, tai ei ollenkaan ajateltu niitä opettajia, jotka ovat antaneet parhaat vuotensa Adultalle. Entisenä adultalaisena tiedän kuinka kokonaisvaltaista opettajien paneutuminen on työhönsä ollut, siinä on annettu illat ja viikonloput aina tarvittaessa eli jatkuvasti. Monet ovat viittä vaille eläkeiässä ja kuka heitä enää töihin ottaa, nyt kun niin vahvasti puhutaan nuorisotyöttömyydestä.
Adultan kaataminen oli älytöntä, ei siinä paljon veronmaksajia ajateltu. Adulta olisi velkojen kohtuullistamisella saanut eniten maksettua todellista velkaa. Ensinnäkin ei tuo kokonaisvelka noin iso ollut, joukosssa oli varmasti paljon oikein annettua koulutusta, jotkin niistä eivät täyttäneet muotoseikkoja eli paperit olivat puutteellisesti täytetty.
Toiseksi, valtio ja kunnat ovat saaneet suuren osan rahoistaan takaisin palkkojen tuloveroina. Väärinperustein maksetut rahat olisi pitänyt periä niiltä, jotka sitä ovat jakaneet ja vastaanottaneet (?).
Nyt rahat virtaavat asianajajien taskuun ja se ei ole pieni summa. Keneltä nyt peritään ja mitä saadaan? Yksityishenkilöt hakeutuvat velkasaneeraukseen ja sieltä saatava summa mitätön.
Väitän, että todelliset syyt liittyvät pahasuopaisuuteen ja kateuteen.