Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Tämä bloggaaminen tapahtui eräänä lauantai-iltana klo 22:n jälkeen sateisena päivänä pitkän hellejakson jälkeen toukokuussa 2010. Kaiketi sateinen sää on luvallinen syy istua tietokoneen ääressä näppäilemässä.
Otsikko teksti taas johtuu siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa. Perustelen tätä sillä, että mennyttä aikaa ei saa takaisin. Kuten eräs sanonta kuuluu:"Maahan kaatunutta maitoa on turha itkeä."
Niin, muistelmat, ne jää monilta tekemättä. Se on kuitenkin sitä tärkeintä pääomaa, jota kuka tahansa voi perillisilleen jättää, kaikki muu on katoavaista. Voisiko sitä sanoa "hiljaiseksi tiedoksi"?
Ihan tähän alkuun tuorein hajamiete. Olin tuossa äsken vaimon kanssa illallisella ja juttu siinä kiersi asiasta kolmanteen ja tuli puhetta mm. entisestä työtoveristani Adulta Oy:n ajoilta, muisto tosin on niin vanha, että Adultan nimi oli tuolloin Järvenpään Ammatillinen Kurssikeskus eli JäAKK. Työtoverini nimi oli Eero Halme, jonka tehtäväkenttänä oli sähköasentajien teorian ja työnopetus. Eerolla oli sellainen "periaate", että aina täytyy luvata ja paras tapa on luvata "huomenna". No, asiasta ja Eerosta voisi kertoa värikkäitä tarinoita, mutta jätän ne tuonnemaksi. Totean vain että "huomenna"-periaatteesta koitui vaikeuksia Eerolle itselleen, meille työtovereille ja asiakkaille. Eeron lahjakkuuksiin paremmin sopi teatterityö, jonne hän sitten siirtyikin.
Syy miksi kerron hänestä nyt, on se, että suoritin Googlessa haun hänen nimellään ja löysinkin pari mainitsemisen arvoista juttua. Eero on saanut suurta tunnustusta maaseututeatterin pyörittämisestä puuhamiehenä ja ohjaajana. Kävipä hän 1990-luvulla Väinö Linnan luona neuvottelemassa Täällä Pohjantähden alla-näytelmän esittämisestä teatterissaan, johon Väinö Linna suostuikin. Valitettavasti Linna menehtyi ennen ensi-iltaa.
Toinen asia onkin sitten vielä dramaattisempi. Eero on poistunut elävien kirjoista vuonna 2000, kuoli kotonaan sydänkohtaukseen 53-vuotiaana. Rauha Eeron muistolle.
Tästä on hyvä jatkaa. Eli jos jotakin jäi Eerolle sanomatta, nyt sitä ei enää kannata pähkäillä, meillä on vain nyt-hetki ja siitä vähän eteenpäin. Mutta edellä olevasta pitää vetää se johtopäätös, että jos koet tarvetta sanoa jollekin jotain tärkeää ja/tai kaunista tee se nyt.